HISTORIA

Espoo Taekwondo Academy 

• Espoo Mudo Academy Ry 2016 - 2018
• Espoo Taekwondo Team Academy Ry 2018 - 2019 
• Espoo Taekwondo Academy Ry 2019 ->

Perustaja vuonna 2016 Timo Jansson. Alunperin nimi oli Espoo mudo Academy ry ja olimme alussa yhteistyössä Ruotsin mudo kanssa, jota paimensi Ji-Pyo Lim, toimien samalla mestarinamme. Nimi vaihdettiin Norjan nimi sekoilun ja päällekkäisyyksien johdosta 2018. Toimimme apunimen Espoo Taekwondo Team Academyn ry kanssa 2018-2019, irtaannuimme mudo toiminnasta 2019, jolloin lopullinen logo ja nimi ESPOO TAEKWONDO ACADEMY RY vakiintui käyttöön 2019. 

TAEKWONDO HISTORY

The oldest Korean martial art was an amalgamation of unarmed combat styles developed by the three rival Korean Kingdoms of Goguryeo, Silla, and Baekje, where young men were trained in unarmed combat techniques to develop strength, speed, and survival skills. 

The most popular of these techniques was ssireum and subak with taekkyeon being the most popular of the segments of subak. 

The Northern Goguryeo kingdom was a dominant force in Northern Korea and North Eastern China prior to common era and again from the 3rd century to the 6th century CE. 

Before the fall of Goguryeo Dynasty 6th century CE, the Shilla Kingdom asked for help in training its people for defence against pirate invasions. During this time a few select Silla warriors were given training in taekkyeon by the early masters from Koguryo. These Shilla warriors then became known as the Hwarang. The Hwarang set up a military academy for the sons of royalty in Silla called Hwarang-do, which means "the way of flowering manhood." 

The Hwarang studied taekkyeon, history, Confucian philosophy, ethics, Buddhist morality, social skills and military tactics. The guiding principles of the Hwarang warriors were based on Won Gwang's five codes of human conduct and included loyalty, filial duty, trustworthiness, valor and justice. Taekkyeon was spread throughout Korea because the Hwarang traveled all around the peninsula to learn about the other regions and people.

Taekwondo has been developing with the 5000-year long history of Korea, being called by several different names in the course. In Korea, Taekwondo began as a defense martial art called "Subak" or "Taekkyon," and developed as a way of training body and mind in the ancient kingdom of Koguryo, under the name of "Sunbae." In the Shilla period, it had become the backbone of Hwarangdo that aimed at producing leaders of the country.

Traditional taekwondo typically refers to the martial art as it was established in the 1940s-1960s in the South Korean military and in various civilian organizations, including schools and universities. Some authors also refer to some styles International Taekwon-Do Federation (ITF) taekwondo and any other "non-sport" style as traditional taekwondo.

Taekwondo today is similar to the martial arts in other Oriental countries and shares some features with them, because in the course of its evolution it has gained many different styles that existed in the martial arts of the countries surrounding Korea, like Japan and China.

But Taekwondo is very different from many such oriental martial arts. First, physically it is very dynamic with active movements that include a mirage of foot skills. Second, the principle physical movements are in simpatico with that of the mind and life as a whole. Third, it possesses dynamic poses from another perspective.

Taekwondo can be characterized by unity: the unity of body, mind, and life, and the unity of the pose ["poomsae"] and confrontation, and cracking down. When you do Taekwondo, you should make your mind peaceful and synchronize your mind with your movements, and extend this harmony to your life and society. This is how in Taekwondo the principle of physical movements, the principle of mind training, and the principle of life become one and the same. On the other hand, the right poomsae lead to the right confrontation, which will eventually produce great destructive power.

How come we reach such a unity in Taekwondo? Taekwondo is a way of life, much like having a job, raising a family, fighting for a cause, or any one of numerous raison d'etre. What makes Taekwondo different from these is that it is an activity for survival in extremely antagonistic situations. One must always overcome the enemy that is trying to cause harm. But simply winning a fight is not enough to guarantee one's safety, because the enemy may recuperate and attack again. Moreover, there may be many other enemies than the one that was just defeated. One cannot ever feel safe unless one gains permanent peace. To attain this permanent or lasting peace, one needs unity. This is what Taekwondo aim for. Otherwise Taekwondo would be no different from any other street-fighting skills.

Taekwondo pursues harmonious growth and improvements of life through its unique activities. This is why one could say Taekwondo is a way of life. To ultimately enable ourselves to lead more valuable lives, we would do well by finding the guiding principles deeply hidden in Taekwondo.

In spite of Korea's rich history of ancient and martial arts, Korean martial arts faded into obscurity during the late Joseon Dynasty. Korean society became highly centralized under Korean Confucianism and martial arts were poorly regarded in a society whose ideals were epitomized by its scholar-kings. Formal practices of traditional martial arts such as subak and taekkyeon were reserved for sanctioned military uses. However, taekkyeon persisted into the 19th century as a folk game during the May-Dano festival and was still taught as the formal military martial art throughout the Joseon Dynasty.

Early progenitors of Taekwondo who were able to study in Japan were exposed to the Japanese martial arts, of karate, Judo and Kendo, while others were exposed to the martial arts of China and Manchuria as well as to the indigenous Korean martial art of taekkyeon.

When the occupation ended in 1945, Korean martial arts schools (kwans) began to open in Korea. There are differing views on the origins of the arts taught in these schools. Some believe that they taught martial arts that were based primarily upon the traditional Korean martial arts taekkyeon and subak, or that taekwondo was derived from native Korean martial arts with influences from neighboring countries. Still others believe that these schools taught arts that were almost entirely based upon karate.

In 1952, at the height of the Korean War, there was a martial arts exhibition in which the kwans displayed their skills. In one demonstration, Nam Tae Hi smashed 13 roof tiles with a punch. Following this demonstration, South Korean President Syngman Rhee instructed Choi Hong Hi to introduce the martial arts to the Korean army. By the mid-1950s, nine kwans had emerged. Syngman Rhee ordered that the various schools unify under a single system. The name "taekwondo" was submitted by either Choi Hong Hi (of the Oh Do Kwan) or Duk Sung Son (of the Chung Do Kwan), and was accepted on April 11, 1955. As it stands today, the nine kwans are the founders of taekwondo, though not all the kwans used the name. The Korea Taekwondo Association (KTA) was formed in 1959/1961 to facilitate the unification.

In the early 1960s, taekwondo made its debut worldwide with assignment of the original masters of taekwondo to various countries. Standardization efforts in South Korea stalled, as the kwans continued to teach differing styles. Another request from the Korean government for unification resulted in the formation of the Korea Tae Soo Do Association, which changed its name back to the Korea Taekwondo Association in 1965 following a change of leadership. The International Taekwondo Federation (ITF) was founded in 1966, followed by World Taekwondo Federation (WTF) in 1973 which was renamed World Taekwondo (WT) in 2017.

Since 2000, taekwondo has been one of only two Asian martial arts (the other being judo) that are included in the Olympic Games; it became a demonstration event starting with the 1988 games in Seoul, and became an official medal event starting with the 2000 games in Sydney. In 2010, taekwondo was accepted as a Commonwealth Games sport.

One source has estimated that as of 2009, taekwondo was practiced in 123 countries, with over 30 million practitioners and 3 million individuals with black belts throughout the world. The South Korean government in the same year published an estimate of 70 million practitioners in 190 countries.

SUOMEKSI Taekwondosta kerättyä tekstiä

Taekwondo kehittyi saaden vaikutteita jopa 2 000 vuotta vanhoista korealaisista taisteluperinteistä, sellaisista kuten tae kyon (potkutaistelu) ja su bak gi (vrt. japanilainen jujutsu tai korealainen hapkido). Näiden lajien vaikutus on tosin verraten pieni, sillä taekwondo on saanut eniten vaikutteita Shotokan-karatesta. 

Niin nykyisen Etelä Korean kuin Pohjois Koreankin alueella on vuosisatojen kuluessa harjoiteltu monenlaisia kamppailutaitoja, joista tunnetuimpia lienevät subak (Soo Bahk Do) ja taekkyon. Näistä taidoista on olemassa maalausten ja suullisten kertomusten lisäksi myös kirjallisia kuvauksia ja dokumentointeja. Eräiden lähteiden perusteella jopa kamppailutaitoperinnöstään kuuluisassa Kiinassa tunnettiin jo varhaisina aikoina korealaisten taistelutekniikoiden (Korea Gi) tehokkuus ja monet nykyään tunnetuista kamppailutekniikoista saattaisivat siten olla alun perin lähtöisin Korean niemimaan kamppailutaitoperinteestä. Dokumentteihin perustuvan historiatutkimuksen perusteella muinaisilla korealaisilla kamppailutaidoilla ei kuitenkaan näyttäisi olevan suoraa yhteyttä nykypäivänä tunnettuun taekwondoon.

Vähintään yhtä varmasti kuin kirjallisuus todistaa näiden muinaisten taitojen olleen olemassa, se osoittaa myös sen, että 1900-luvun alkuun mennessä niiden harjoitteleminen oli vähentynyt Koreassa lähes olemattomaksi. Jos tuohon aikaan oli vielä jäljellä kamppailutaitoja opettavia henkilöitä, he joutuivat jatkamaan opetustaan salassa ja hyvin pienimuotoisena Japanin miehitettyä Korean. Japanilaisvallan toimesta nimittäin kiellettiin kaikki yli 10 ihmisen kokoontumiset. Lisäksi kaikenlaiset korealaiset perinteet pyrittiin hävittämään ja korvaamaan japanilaisilla. Onkin todennäköistä, että näillä Korean niemimaalla eri aikakausina harjoitetuilla taidoilla on ollut vähäinen tekninen merkitys, mutta huomattava ideologinen merkitys, viime vuosisadalla syntyneiden korealaisten lajien, kuten taekwondon, kehittymiseen. Esimerkiksi lajien henkiset ihanteet on usein muodostettu historiallisia esikuvia mukaillen. 

Taekwondon kehityksen ymmärtämisen kannalta on olennaista huomioida, että Japani piti Koreaa vallassaan vuosina 1907-1945 (Korea oli Japanin protektoraatti vuodesta 1905 ja miehitetty siirtomaa vuodesta 1907 alkaen). Tämä on tärkeää, koska taekwondon kehittyminen nykymuotoonsa alkoi vasta Japanin miehityksen aikaan, kun korealaiset saivat kontakteja japanilaisiin tai okinawalaissyntyisiin karate-opettajiin. Joidenkin lähteiden mukaan japanilaismiehitys sai aikaan myös sen, että jo lähes unohdetut perinteiset korealaiset kamppailutaidot (mm. subak ja taekyon) alkoivat nostaa uudelleen päätään jonkinlaisena kansallistunteen merkkinä. 

Yhtenä tärkeimmistä henkilöistä varhaisten korealaisten taitojen säilymisessä 1900-luvulle asti pidetään Song Deok Ki:tä. Hän syntyi 1893 ja alkoi harjoitella taekyonia 12-vuotiaana. Hän ehti ilmeisesti osallistua muutamaan kylien väliseen taekyon-kilpailuun ennen japanilaismiehityksen alkamista (viimeinen iso taekyon-turnaus käytiin vuonna 1910). Hänen kerrotaan harjoittaneen ja opettaneen taekyonia salassa myös japanilaismiehityksen aikana, mutta luotettavien lähteiden saaminen aiheesta on vaikeaa.Miehityksen aikana japanilaiset ajoivat määrätietoisesti oman kielensä ja kulttuurinsa omaksumista Koreassa ja vastaavasti korealaisten perinteiden harjoittamista pyrittiin estämään. Myös perinteisten korealaisten kamppailulajien harjoitteleminen oli kokonaan kielletty, mutta harjoittelun uskotaan jatkuneen salassa koko japanilaismiehityksen ajan. 

Merkittävämpää taekwondon kehittymisen kannalta on kuitenkin se, että useat korealaiset nuoret miehet saivat oppia japanilaisissa kamppailulajeissa joko Japanissa tai sitten miehittäjiltä kotimaassaan. Itsenäistymisen jälkeen Koreassa syntyneillä kamppailulajikouluilla on siksi juuret sekä korealaisessa että japanilaisessa kamppailuperinteessä. Myös modernin taekwondon voidaan sanoa olevan jonkinlainen sekoitus: siinä on ripaus vanhaa korealaista perinnettä (erityisesti ihanteita), merkittävästi japanilaisen karaten vaikutteita (erityisesti tekninen perusta) ja huomattavan paljon uutta Korean itsenäistymisen jälkeen tehtyä kehitystyötä (erityisesti tekniikoiden kehittäminen nykymuotoonsa). Viimeisen osatekijän ansiosta taekwondoa voidaan nykyään hyvällä syyllä kutsua itsenäiseksi ja omaleimaiseksi kamppailulajiksi.

Yksi tärkeä seikka, joka auttaa ymmärtämään taekwondon kehittymistä, liittyy vanhemman okinawalaisen karaten ja uudemman japanilaisen karaten eroihin. Karatea ei tunnettu Japanissa ennen 1900-luvun alkua, vaan sekä japanilaiset karaten pioneerit että useat korealaiset taekwondon pioneerit opiskelivat samaan aikaan (1920-luvulta alkaen) samassa paikassa (Japanin pääsaarilla) samojen opettajien johdolla tätä Okinawalta tuotua kamppailutaitoa. Ehkä hieman yllättäen okinawalaiset ja japanilaiset opettajat (mm. Gichin Funakoshi ja Masatoshi Nakayama) muuttivat karatea, sen perustekniikkaa ja opetustapoja, varsin paljon opettaessaan sitä eteenpäin Japanissa. Sen sijaan korealaiset opettajat (mm. Lee Won Kuk ja Ro Byung Jick) pitivät tekniikat pääosin ennallaan ja opettivat niitä niin kuin olivat itse ne oppineet.

Miksi taekwondon perustekniikka ei sitten enää näytä identtisesti perinteiseltä okinawalaiselta karatelta? Syitä on monia, mutta yksi keskeinen selittäjä on se, että ensimmäisten taekwondo-opettajien oppilaat (nk. toinen sukupolvi) omaksuivat väliaikaisesti 1950- ja 1960-luvuilla japanilaisia vaikutteita tekniikoiden tekemiseen. Vaikka useimpien tyyli palasi jälleen lähemmäs alkuperäistä okinawalaista tyyliä uusien liikesarjojen (Palgwet, Taegukit ja Yudanjat) luomisen myötä 60- ja 70-lukujen taitteessa, japanilaisvaikutteet jäivät myös elämään. Tästä syystä useiden (erityisesti uusien sarjojen kehitysvaiheessa pois Koreasta muuttaneiden) opettajien tyyliksi jäi tuon ”välivaiheen” japanilaistyylinen tapa tehdä tekniikkaa. Tähän tyyliin kuuluu mm. pitkien asentojen ja korostetun laajojen käsitekniikoiden käyttäminen.

Yhtenä lajin merkittävimmistä kehittäjistä pidetään kenraali Choi Hong Hitä (1918–2002), joka alkoi kehittää Odogwanista modernin kaltaista lajia Korean armeijan 29. divisioonassa. Vuonna 1955 komitea nimesi lajin taekwondoksi ja aloitti lajin levittämisen yliopiston ja armeijan keskuuteen. Choi Hong Hi perusti 1966 International Taekwon-Do Federationin ja jatkoi lajin levittämistä kamppailulajina maailmalle. Poliittiset syyt johtivat World Taekwondo Federationin perustamiseen 1973. On huomattava, että WT (WTF) on urheilulajin kattojärjestö, kun taas Kukkiwon vastaa lajin opetuksellisesta sisällöstä (KTA). 

Kwan koulukunnat

Korea Japanin miehityskauden lopulla ja itsenäistymisen jälkeen viisi eri kamppailulajikoulukuntaa eli Kwania aloitti toimintansa:

1. Song Moo Kwan    Ro Byung Jick       3-1944
2. Chung Do Kwan     Won Kuk Lee        9-1944
3. Moo Duk Kwan       Hwang Kee              1945
4. Ji Do Kwan             Sang Sup Chun        1946
5. Chang Moo Kwan  Byung In Yoon           1946

Lisäksi alkuperäisistä 5:stä koulusta oppilaat avasivat 4 uutta taekwondokoulua sodan jälkeen. Kukkiwon (KTA) hyväksyi vuonna 1978 lopulta 9 eri koulukuntaa, koska kouluja alkoi syntyä paljon alkuperäisten koulujen oppilailta ja määrän ollessa 1960 luvulla jo 40. 

1. Han Moo Kwan     Lee Kyo Yoon             1954
2. Oh Do Kwan          Choi Hong Hi              1955
3. Kang Duk Won      Park Chul Hee & Hong Jong Pyo   1956
4. Jung Do Kwan       Lee Yong Woo           1956

Niin syntyi 1978 hyväksytyt the "nine kwans" of taekwondo koulukuntaa.

Taekwondo Suomeen

Taekwondon toi Suomeen vuonna 1979 korealainen taekwondo-mestari, Dae Jin Hwang, joka on vaikuttanut merkittävällä tavalla lajin kehitykseen Suomessa. Hwang oli Koreassa tunnettu kilpaottelija. Hän ehti opettaa myös Korean armeijan erikoisjoukkoja ennen lähtöään Suomeen. Suomen Taekwondoliitto perustettiin 1980. Suomen Taekwondoliitto liittyi 1982 Maailman Taekwondoliittoon (WT) ja Euroopan Taekwondounioniin (ETU). 

Espoo Taekwondo Academy 

(aiemmin Espoo Mudo Academy 2016-2018)

Espoon Taekwondo Academy perustaja vuonna 2016 Timo Jansson. Alunperin nimi oli Espoo mudo Academy ry ja Mestarina oli Ji-Pyo Lim. Nimi vaihdettiin varmuuden vuoksi Norjan nimi päällekkäisyyksien johdosta 2018. Seura on täysin itsenäinen Suomessa, vaikka seurassa on Grandmaster Kreikasta ja mentorimestareita Suomesta ja lisäksi GrandMasterit Usasta ja Koreasta. Löytyy kohdasta Masters/Mentors.